Dalin Hohto

Matka JAC:in kyydissä Daliin taittuu hyväkuntoisia moottoriteitä. Maisemat ovat suorastaan aika tylsää ylätasankomaisemaa. Valtatie kulkee vuorten läpi. Pisin tunneli on vajaa neljä kilometriä pitkä. Kiinassa on epäilemättä yksi maailman parhaista moottoritieverkostoista. Tiet ovat hyväkuntoisia, tosin liikennekulttuurissa on kehittämisen varaa eikä tien päällä liikkuva kalustokaan tee oikeutta teille. Hieman alle neljänsadan kilometrin matkaan kuluu arvioiden mukaisesti noin neljä ja puoli tuntia.

Vuoret Dalin Länsipuolella

Lähestyessämme Dalia kiskomme kiireellä kengät jalkaan ja alamme kerätä tavaroitamme. Yllätykseksemme kuski ajaa kaupungin halki ja jatkaa matkaa parikymmentä kilometriä eteenpäin. Saavumme toiselle, pienemmälle keskustalle, ja käännymme vasemmalla puolella tietä sijaitsevan Asia Star hotellin pihalle.

Kuski ajaa hotellin oven eteen, mutta jatkaa epäuskoisena matkaa, sillä ovella ei ole ristin sielua, myös pysäköintialue on tyhjä. Hän kysyy vastaantulevalta mummelilta hotellin sisäänkäyntiä ja mummeli opastaa meidät takaisin jo kerran ohittamallemme pääovelle. Kuski marssii sisälle ja löytää hotellin aulasta oppaamme, juuri muita ihmisiä siellä ei olekaan.

Aulassa on viileää, viileämpää kuin ulkona. Opas pahoittelee, että hotellin lämmitysjärjestelmä on huollossa, mutta huomenna se taas toimii. Henkilökunta on järjestänyt huoneisiimme sähkölämmittimiä. Epäilen, että kyseessä on kiinalainen

Shining-Hohto

huomen. Hotellin aulassa ei ole yhtään asiakasta, vain henkilökuntaa. Opas mainitsee, että huomenna saapuvat suuret Taiwanilaiset ja Hong Kongilaiset ryhmät turisteja. Hän antaa meille huoneen avaimet, wlan-koodit ja sivulauseessa muslimiväestöön viitaten mainitsee, että hotellin aamiainen on pääasiassa kasvisruokaa. Mielenkiintoista!! Sovimme tapaavamme aamulla.

Hotellipoika menee laukkujen kanssa edeltä ja kävelemme autioita käytäviä neljännen kerroksen huoneeseemme.  Hotelli tuo erehdyttävästi mieleen Overlook-Hotellin Shining-Hohto elokuvasta. Elokuvassahan “onnellinen” perhe Nickholsonin tähdittämänä asettui hotelliin talven ajaksi talonmiehiksi. Retrotunnelmissa ostin elokuvan juuri ennen matkaa, onneksi emme sitä ehtineet katsoa.

Joku henkilökunnasta puuhaa jotain siivouskomerossa, jonka sisälle en olisi välttämättä halunnut nähdä. Pääsemme huoneisiimme. Huoneet ovat viileät.

Puro Vanhassa Kaupungissa

Huoneiden lattiat ovat kokolattiamatonkin läpi jäätävän kylmät. Laitamme molemmissa huoneissa olevat satelliittiantennin näköiset vastuslämmittimet päälle ja yritämme asettua taloksi. Parin tunnin aikana lämpötila nousee miltei kahdeksaantoista asteeseen, luultavasti lähinnä ruumiinlämpömme ansiosta.

Poistumme hotellista vajaan kilometrin päässä sijaitsevaan vanhaan kaupunkiin. Kävelemme jälleen tyhjiä käytäviä hotellin korkean keskiaulan sivuitse hisseille ja alakertaan. Hotelli lienee meidät pois lukien lähes tyhjä.  Astumme ovesta ulos ja toteamme ulkona olevan hotellin sisätiloja lämpimämpää. Epäilyttäviä lämmittimiä emme uskaltaneet jättää huoneeseen päälle.

Dalilla on kaksi keskustaa; vanha kaupunki ja “uusi” Dali. Vanhassa kaupungissa on vain noin 50 000 asukasta, kun kaupungin koko väkiluku on noin 600 000 asukasta. Uudella ja vanhalla osalla on välimatkaa noin 20 kilometriä. Vanha-kaupunki on kuitenkin se kaupunginosa, jonne turistit ja elämäntapamatkailijat asettuvat. Viime vuosina Daliin on muuttanut paljon ulkomaalaisia ja useat ovat aloittaneet ravintola- taikka muuta liiketoimintaa siellä. Kaupunki sijaitsee noin 2100 metriä korkealla meren pinnasta. Vanhan kaupungin länsipuolella vuoret kohoavat yli neljän kilometrin korkeudelle. Kaupungin itäpuolella on Erhai-järvi ja järven takana jälleen vuoria.

Kävelemme sisään vanhan kaupungin länsiportista. Kuljemme pitkin kävelykatua, jonka keskellä vuorilta kohti Erhai-järveä solisee puro. Kadun varrella on ulkoilmakahviloita, joihin voi auringon paisteeseen pysähtyä nauttimaan kupin kahvia tai pullon olutta.

Vanha-Kaupunki

Käännymme pohjois-etelä suuntaiselle pääkadulle, joka on täynnä rihkamakojuja ja vaatekauppoja. Talot ovat kiinalaistyylisiä, mutta kuitenkin erilaisia kuin suurissa kaupungeissa. Monien talojen katoilla kasvaa heinää. Vanhaa kaupunkia kiertää muuri. Maksamme kahden Yuanin pääsymaksun ja nousemme muurin päälle kaupungin eteläportilta.

Yunnanissa valoisa aika on positiivisessa mielessä vähän kallellaan iltaan päin. Aamulla päivä koittaa vasta noin puoli yhdeksän aikaan, mutta vastaavasti valoisaa riittää illalla lähes seitsemään asti. Tämä johtunee Kiinassa käytettävästä yhdestä ja samasta Kiinan ajasta. Yunnanissa kelloa pitäisi kai todellisuudessa siirtää lähes tunnilla myöhäisemmäksi, jolloin valoisa aika alkaisi aikaisemmin ja loppuisi siten jo ennen kuutta illalla. Meille tosin illasta viivästetty valoisa aika sopii erinomaisesti.

Iceland Cafe

Ennen pimeää pitäisi löytää päivällispaikka. Käymme kurkistamassa ovelta pariin paikkaan. Yhdessä jo pelkkä resuisen ”hovimestarin”  tummahampainen hymy saa meidät kääntymään ovelta takaisin. Lopulta päädymme kokeilemaan Iceland Cafe- nimistä paikkaa. Valinta osui nappiin. Annokset muistuttavat vietnamilaista ruokaa; yksinkertaisia ja selkeitä annoksia. Liha on puhdasta lihaa, ei lientä, ei kasviksia, ei hörhötyksiä. Samoin kasvikset. Hyvä ruoka, lämpö ja musiikki vaivuttavat meidät epätodelliseen, mutta miellyttävään tunnelmaan. Puhe solisee ja nauru helkkää…

Yö Shining-hotellissa on viileä ja aamulla lämpötila on sähkölämmittimistä huolimatta vain 15 astetta. Onneksi edes suihkusta tulee lämmintä vettä. Aamupala on kylmiä kiinalaisia vihanneksia ja tofua. Voi haiskahtaa härskiltä. Leivänpaahdin lämpiää hitaasti, paahtoleivästä päätellen ei lainkaan. Olemme ainoat asiakkaat suuressa aamupalahuoneessa, kunnes kiinalaisen näköinen nuoripari saapuu sisään. Onneksi aamupalalla on munakkaan paistaja, jotta saamme edes jotain syömistä.

Kolme Pagodaa

Alkaa näyttää siltä, että vietimme hotellissa kaksi yötä yhdellä kertaa; ensimmäisen ja viimeisen.

Aulassa iloisesti hymyilevä oppaamme saa vieterin katkeamispisteeseen. Ensi kohtaamisella kuvailen hänelle mielipiteeni hotellista. Hymy häviää….mies alkaa autossa soitella ympäriinsä. Itse lähetän viestiä matkan 24 h yhteyshenkilölle.

Päiväohjelmaamme kuuluu kolme pagodaa, jotka sijaitsevan aivan hotellin lähistöllä. Samoin kuin on käynyt temppelikiintiöllemme, myös pagodakiintiö alkaa olla vähitellen täynnä. Tästä huolimatta käymme poimimassa vielä kolme pagodaa kokoelmiimme, koska lienevät Dalin kävijän ”must” kohde.

Korkein pagodoista on noin 70 metriä korkea ja peräisin Tang dynastian ajalta (618-907). Ikää sille on kertynyt siis jo toistatuhatta vuotta. Sen sivuilla on kaksi pienempää jotka yhdessä keskimmäisen pagodan kanssa muodostavat symmetrisen kolmion.

Yunnan on maanjäristysaluetta. Lieviä maanjäristyksiä on vuosittain useita, erityisesti talviaikaan. Tiettävästi viimeinen suuri maanjäristys oli 1996, jolloin yli viisisataa ihmistä menehtyi maakunnassa maanjäristyksen seurauksena. Kahta ulommaista pagodaa järistykset ovat vuosituhannen saatossa onnistuneet kallistamaan keskustaan päin, mutta keskimmäinen pagoda seisoo ylväänä suorassa. Siinä kerrotaan olevan erityisiä voimia, koska järistyksistä huolimatta se jököttää kohtisuorassa kohti taivasta. Alueella olleet temppelit sen sijaan ovat tuhoutuneet maanjäristyksissä ja paikalle rakennetut uudet temppelit ovat kaikki alle kymmenen vuotta vanhoja.

Erhai-Järvi

Siirrymme vanhaan kaupunkiin lounaalle. Samassa yhteydessä opas ehdottaa, että kävisimme tutustumassa toiseen hotelliin vanhassa kaupungissa, jonka jälkeen voimme valita mikäli haluamme vaihtaa majoitusta. Näin toimimme. Kovin kummoinen ei ole toinenkaan hotelli, mutta vakuuttavat, että lämmitys toimii. Päätämme siten vaihtaa hotellia.

Iltapäiväksi suuntaamme Erhai-järvelle. Se on yksi harvoista puhdasvetisistä järvistä Kiinassa. Paikalliset kalastajat kuulemma juovat vettä suoraan järvestä, mikä ei tosin ole todiste sen puhtaudesta. Järven kalakanta on suojeltu siten, että kalastus on sallittua vain viitenä kuukautena vuodessa. Mielikuvituksella ei ole rajaa Kiinassa, joten suojeluaikana paikalliset kalastajat ovat keksineet käyttää vesilintuja kalastusvälineinä. Linnun nielu on kuristettu siten, että lintu ei kykene nielemään pyydystämäänsä kalaa, jolloin se koulutettuna palaa takaisin kalastajan luokse kala nokassaan.

Uusi Vuosi – Poika ja Pommi

Ajelemme 25-paikkaisella veneellä järven keskellä. Lukuisia puhdasvetisiä järviä nähneelle puhdasvetinenkään järvi Kiinassa ei ole suuri elämys, mutta kauniilla ilmalla veneajelu käy hyvästä viihdykkeestä. Vähän kuin lämpimänä toukokuun päivänä Suomessa, vaikka maissa on lämmin, tekee tuuli vesillä olosta vähän viileää.

Veneretken jälkeen siirrämme matkatavaramme Hohto-hotellista Landscape  hotelliin. Tämänkin hotellin tähdet ovat olleet korkeintaan tähden lentoja, jos niitäkään, mutta kuten mainitsin, meille luvattiin lämpimät huoneet. Näyttää siltä, että Murphy ei olekaan poistunut paikalta, sillä hotellin lämmitys puhaltaa viisitoista-asteista ilmaa. Kolmen respassa käynnin ja kahden tunnin jälkeen lämmitys herää henkiin.

Raketti

Näillä kokemuksilla en Dalissa voi suositella kumpaakaan hotellia, mutta jos kuitenkin näistä kahdesta pitäisi valita, valitsisin jälkimmäisen paremman sijainnin, kiinalaistunnelman ja lopulta siis lämpimän huoneen johdosta. Asia Star sen sijaan oli aivan ”freak”.

On aika nauttia uuden vuoden päivällinen. Hyvän lounaskokemuksen perusteella astelemme Kayi’s Kitchen nimiseen ravintolaan. Ravintola sijaitsee aivan eilistä päivällisravintolaamme vastapäätä. Seuraamme ravintolan terassilta uuden vuoden viettoa. Räjähtely on taukoamatonta toisin kuin Suomessa, jossa kunnon pommit on viranomaisten toimesta kielletty. Jättimäisistä padoista lentää ilmoille kymmeniä raketteja peräjälkeen. Silmiimme ei kuitenkaan osu yhtään sormensa tai purukalustonsa menettänyttä juhlijaa. Selvä kiinalainen lienee siis vähemmän riskialtis kuin juopunut suomalainen. Päivällisemme pihviannokset ovat edullisia ja ruokajuomien kera annosten keskihinnaksi tulee alle viisi euroa.

Uusi Vuosi – Ukko ja Raketti

Kylläisinä kuljemme keskellä uudenvuoden juhlintaa vanhan kaupungin pääkadulla. Lukuisat rakettimyyjät päivystävät iltamyöhällä kadun kulmissa. Kiinalaisessa rakettitarjonnassa ei ole juuri tikuilla varustettuja yksittäisiä raketteja vaan ilotulitukset hoidetaan padoilla, joista kerralla lentää kymmeniä raketteja. Kävellessämme ympäristössä posahtaa tämän tästä pommeja ja saa sydämen tekemään ylimääräisiä lyöntejä, mutta varsinaista uhkaa ei juhlinnasta koidu. Vaikka olen vaihtanut kiinalaista uutta vuotta useita kertoja Kiinassa, tunnen Dalissa olevani enemmän osana juhlaa kuin milloinkaan ennen, mikä edelleen on kaukana paikallisten juhlan vietosta…kuin ulkomaalainen suomalaisen joulusta.

Ilta kymmeneltä kadut hiljenevät ja vain yksittäisiä pamauksia kaikuu kujilta. Oletettavasti ihmiset rauhoittuvat toviksi ennen puolta yötä. Puolen yön koittaessa on sängyn vetovoima jo suurempi kuin ulkona tapahtuvan juhlinnan. Puolen yön paukuttelu hiljenee varsin nopeasti. Juhlinta jatkuu toki läpi yön, mutta se ei enää untamme häiritse.

Vanha Kaupunki

Taxi